Peruskestävyys

PK-harjoittelulla tarkoitetaan kestävyysurheilussa sellaista harjoittelua, jossa sydämmen syketiheys pysyy aerobisen kynnyksen alapuolella.

Peruskestävyys harjoittelu kehitää kehon rakenteellisia ominaisuuksia, kuten hengitys- ja verenkiertoelimistöä sekä rasva-aineenvaihduntaa. Rasitustasolta harjoitus on kevyt ja helpon tuntuinen. Sykkeet pysyvät alle aerobisen kynnyksen, eli n. 50-70% maksimisykkeestä (arobinenkynnys on yksilöllinen). Harjoittelutiheys kuntoilijalle n. 3-4 kertaa viikossa, 70-80% kokonaisharjoittelusta.

Vauhtikestävyys

VK-harjoittelu tapahtuu aerobisen ja anaerobisen kynnysten välissä. Kynnysarvot voidaan määrittää tarkasti kuntotestissä, esim. VO2-testissä.

Vauhtikestävyys on rasittava harjoitusmuoto, joka kehittää kykyä edetä vauhdikkaasti. VK-harjoittelu kehittää elimistön suorituskykyä. Harjoittelu tapahtuu aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välillä, sykkeen ollessa maksimissaan n. 70-90% maksimisykkeestä.

Vauhtileikittely on yksi hyvä harjoitusmuoto. Vauhtileikittelyssä tehdään eri pituisia vetoja niin, että syke nousee anaerobiseen kynnykseen. Vedon jälkeen rauhallista palauttelua sykkeen tasaamiseksi. Toinen vaihtoehto on myös tehdä pidempiä vetoja aerobisen ja anaerobisen kynnysten keskivaiheilla. Harjoittelutiheys kuntoilijalla noin kerran viikossa.

Maksimikestävyys

MK-harjoittelussa intensiteetti on niin korkea, että maitohappoa sekä CO2 (hiilidioksidia) kertyy elimistöön huomattava määrä ja se pakottaa meidät hidastamaan tahtia tai pitämään taukoa. Harjoitus luokitellaan maksimikestävyydeksi, kun se tapahtuu anaerobisen kynnyksen yläpuolella.

MK-harjoittelu tapahtuu anaerobisen kynnyksen ja maksimisykkeen alueella, syke n. 90-100%. Kehittää suorituskykyä ja maitohapon sietokykyä. Harjoittelumuoto on hyvin rasittava. Kuntoilija voi tehdä MK-harjoittelua muutaman kerran kuussa (ikä ja harjoittelutausta huomioiden). Kilpaurheilussa MK-harjoittelua tehdään kausiluonteisesti.